Powered By Blogger

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Odotus

Olemme odottajia! Olemme siis valmiina toimimaan perhehoitajina sitä tarvitseville lapsille.
Olo on jännittynyt, hämmentynyt ja odottava, tietenkin. Paljolti riippuu myös oma työtilanteeni siitä, onko paikkamme tyhjillään, vai onko meillä lapsi. Jos ei ole lapsia, ei ole sitä työtäkään. Tämä kun on kotona tehtävää työtä.

Odotus on varsin tuttua, sillä olen kaksinkertainen adoptioäiti ja olen odottanut kaksi kertaa. Hieman samanlainen fiilis, joskin silloin lapsi tuli jäädäkseen, nyt vain pyörähtämään.

Silti katson puhelinta useita kertoja päivässä ja tarkistan, että äänet ovat varmasti päällä. Jos jollain lapsella on hätä, en halua missata sitä laiminlyömällä kännykän huomioimista 😄! Hassua!

Päivät soljuvat eteenpäin näin ja kun huomaan virka-ajan päättyvän, ajattelen, että ei tänään. Tuttua! Ehkä tätä ensimmäistä kertaa odottaa jännittyneenä, kun kaikki on vielä uutta.

Joskus kärsin kovastikin odottamisesta. Nyt en niinkään kärsi, mutta valmiudessa huomaan olevani. Adoptio-odottajan elämä muodostuu tuskaisaksi, kun aikaa kuluu, eikä Sitä Puhelua kuulu. Elämä muuttuu niin totaalisesti, kun perheeseen tulee lapsi pysyvästi.
Kyllähän se toki nytkin muuttuu ja muuttumisella on jatkumoa, sillä lapsia tulee ja menee. Oma perhedynamiikka muuttuu ja kärsii ja jää nähtäväksi miten omat lapsemme tähän muutosrumbaan reagoivat.

Mutta se, milloin ja kuka on tulossa, on ihan täysin auki. Jatkamme odottamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti