Olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista. Tuntuu vahvasti siltä, että elämä on ottamassa uuden sivun ja uuden käänteen.
Meidän perheeseen kuuluu minä, mieheni, kaksi poikaa ja koira.
Lähitulevaisuudessa perheeseemme on tulossa uusi talonvahti. On myös muutakin muutosta tulossa. Aloitamme vastaanottoperheenä tai lyhytaikaisena sijaisperheenä toimimisen.
Olimme vuosia sitten jo haaveilleet, että jonain päivänä ryhdymme tukiperheeksi sitä tarvitseville lapsille. Kunnes sitten koitti päivä, jolloin mieheni ehdotti, että mitäs jos ottaisimme sijaislapsia meidän kotiin? Niitä, jotka ovat vain hetken, kun apua eniten tarvitsevat?
Mietimme asiaa, täytimme hakemukset ja mietimme jälleen. Kunnes lopulta koitti se päivä, että aloitimme Pridevalmennuksen. Ja sitten se oli menoa. Tuntui, että tämä on sitä, mitä juuri tällä hetkellä elämältä haluamme. Emme helppoa elämää, vaan elämän makuista elämää.
Kirjoitan siis elämästä, tunteista, lapsista, koirista, mistä vain. Mutta en yksityiskohtaisesti sijaislapsista, vaan lähinnä siihen liittyvistä asioista ja omista tunnoista. Sijaislapsista kun ei saa mitään mihinkään laittaa, sillä meitä koskee täydellinen salassapitovelvollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti