Powered By Blogger

lauantai 12. toukokuuta 2018

Odottelua ja ihmettelyä

Mehän emme ole vielä päässeet edes alkuun tässä tulevassa toiminnassa. Silti pieni kutkutus tuntuu mielessä ja mahanpohjassa. Vähän samankaltaista, kun olimme adoptio-odottajia. Silloin odotimme omaa perheenjäsentä tulevaksi kotiin pysyväksi. Meidän lapseksemme.

Nyt tilanne on toki hieman eri, kun tarkoituksenamme on toimia sijaisperheenä lyhytaikaisesti. Silti se vähän jännittää. Milloin meille soitetaan? Minkälainen lapsi ensin tulee? Tyttö vai poika? Minkä ikäinen? Kaikki on niin avoinna ja ensi kerta on varmasti se jännin!

Ensiajatus on, että meidän hiljaisesta kodista tulee äänekäs. Mutta eihän meidän koti ole hiljainen! Olen tajunnut, että kaksi poikaa saa ääntä kyllä lähtemään itsestään ja välillä tuntuu, että me vanhemmatkin riehumme heidän kanssaan. Eli siis mikään hiljainen talo tämä ei ole. Talossamme raikaa nauru, mutta myös muutkin tunteet ovat sallittuja.

Lapsemme kuvasivat meidän perhettä sitä kysyttäessä, että olemme huumorintajuinen, turvallinen ja kiva perhe. No siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti