Lapsi on aina lapsi, syntyi hän sitten täällä Suomessa, tai maailman toisella puolen. Lapsen ympäristö antaa tietyt puitteet ja ärsykkeet sille, kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy.
Jos lapsesta pitää hyvä huolta ja on lapsen kanssa hyvässä vuorovaikutuksessa, lapsesta kasvaa vanhempiinsa kiintynyt tyytyväinen ihmisentaimi.
Jos taas lapsen jättää jo varhain yksin, pärjäämään ilman huolenpitoa ja rakkautta, kasvaa sieltä huonosti voiva kaltoinkohdeltu alku, joka koittaa selviytyä itsekseen parhaansa mukaan.
Lapsi on mitä suurimmassa määrin olosuhteiden uhri. Jokaisen lapsen kuuluisi saada kasvaa turvallisessa ympäristössä, ihan kuten lastensuojelulaki sanoo;
Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen
kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä
erityiseen suojeluun.
Meidän perheemme vastaanottaa lapsen silloin, kun on se kipein hetki ja suurin tarve. Me annamme itsestämme lapselle hoivaa, aikaa ja paikan, jossa eheytyä. Lapsi jatkaa sitten selvittelyjen jälkeen matkaa takaisin kotiin, tai pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Meidän aikamme lapsen elämässä on kuin pisara elämässä. Vain pienen pieni hetki, mutta toivottavasti sieluun jää jotain mukavaa ja lämmintä muistoa, jota ammentaa sitten elämän eri kohdissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti