Jo joutui armas aika ja suvi suloinen...
Suvivirrestä ollaan montaa mieltä, mutta itselle se merkitsee kesäloman alkua. Niin vahva muisto omasta lapsuudesta, sireenien tuoksu, lämpö, alkava kesäloma ja vapaus.
Tänään alkoi lapsilla kesäloma ja hyvät todistuksetkin sieltä tuli, vaikka keväällä toisen kohdalla mietinkin, että mihinhän tämä tie johtaa?
Koko perheen tsemppaus, läksyjen tarkistus ja kokeiden merkintä seinäkalenteriin tekivät tehtävänsä ja lapsi sai tarvitsemansa tuen. Mutta niin vain tämä työ palkittiin ja ansaittu loma alkaa.
Itselle alkaa myös ansaittu loma Wilmasta, enkä todellakaan aio sitä kesän aikana lainkaan katsoa!
Vielä ei ole puhelimemme pirissyt, mutta uusi talonvahti on asettunut taloksi ja väsymystä on ilmassa valvotun yön takia. Pentu haki turvaa meistä aikuisista, muttei juuri kaivannut omia pentuperheen hajujaan. Että melkein kuin olisi vauva talossa, sellainen on olotila itsellä. No hauvavauvahan hän onkin.
Urheasti pentu on ottanut kontaktia ja on rohkea. Kaikista meillä olleista koirista rohkein. Pentu onkin jo selvästi asettunut taloksi ja taitaa siitä olla hyvä vahti tulossa. Vanha neitimme oli alkuun hieman ihmeissään, mutta hyvin on ottanut pennun vastaan ja uutta virtaa on siltäkin löytynyt. Vipinää ja vilskettä siis on talossa ja elämämme muutos on alkanut.
Uusi kappale on kirjassa kääntynyt ja ensirivit on sille kirjoitettu.
Nyt nautimme viikonlopusta ja pentuelämästä ja toivomme arjen koittaen sitä puhelinsoittoa.
Ja tietenkin juhlistamme lasten kanssa koulun loppumista hyvällä ruoalla herkutellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti