On mahtavaa huomata, kuinka he saavat uusia kokemuksia ja näkemyksiä hoitolasten myötä. On monta ihmeellistä itselle täysin selvää asiaa. Mutta meidän lapsille uutta, sillä meillä ei ole pieniä itsellä.
He seuraavat tarkasti pienten hoitoa, auttavat ja kyselevät. Nuorempi lapsistamme on halunnut pitää vauvaa sylissä ja autellut pienissä askareissa. Teini on vahtinut hetken vauvaa leikkien hänen kanssaan, jotta sain käytyä suihkussa.
Tänään teini ihmetteli vauvan puolipotkareita ja kysyi miksi housut pitää olla kainaloihin asti?
Ja kun vauvaa pitää röyhtäyttää syönnin jälkeen, kuopus sanoi, että kohta siltä tulee taas se kupla. Hetken mietin, että mitä ihmettä se taas puhuu? Mutta sitten siinä naurettiin ja tajusin, että puklu!
Vauvan hoitaminen on tuonut perheesemme hyväntuulista naurua, ihmetystä ja uuden oppimista. On ihana huomata lastemme seisovan hoitopöydän vieressä katsomassa, kun vauvaa hoidetaan. Ihan niin kuin itse seisoin pienenä, kun äitini hoiti sisaruksiani.
Kun lapset tulevat kotiin, he tulevat ensimmäiseksi katsomaan vauvaa hymyssä suin ja paijaamaan hieman.
Pienen pienet ihmeelliset varpaat ja sormet. Ja niitä ihmettelevät monet silmät.
On ihana nähdä, miten varovasti ja hellästi lapsemme kohtelevat vauvaa. Teinikin istuu sitterin viereen lepertelemään vauvalle. Lapsista löytyy uusi puoli kaiken teinirajuuden keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti