Powered By Blogger

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Kokemukset ja leikki

Lapset käyvät kokemuksiaan läpi leikeissä. Ja onhan kaikkia kokemuksia hyvä käsitellä. Jotkut piirtävät, toiset leikkivät roolileikkejä. Monta on tapaa, mutta hyvä että käsittelyä tapahtuu edes jotenkin.
Itselläni ei ole kokemusta lapsuudesta sijaisperheessä. Mutta avioerolapsi olen.
Tänään lasten leikkejä seuratessani vaivuin muistoihin. Elävästi tuli mieleen, kun vanhempani olivat eronneet ja isäni teki töitä ulkomailla. En nähnyt häntä pitkiin aikoihin. Vain kesällä oikeastaan. Kaipasin häntä niin kovasti.

Eräänä kertana olin mummolla ja vaarilla, isäni vanhemmilla hoidossa. Kaipasin jälleen isääni. Keksin leikin, jossa matkasin lentävällä matolla Aasiaan, missä isäni oli töissä.

Lentävä matto taisi tulla jostain mummoni lukemasta sadusta mieleen. Ja olihan se melkoisen ihana ajatus, että taikamatolla voisi lentää maailman ääriin isän luokse. Kutsuin mummonkin taikamatolle ja yhdessä lentelimme ympäri maailmaa, aina sinne Aasiaan asti.
Leikki kesti ja kesti. Omasin hyvän mielikuvituksen. Ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta se iski. Se ikävä! Itku tuli, enkä voinut ymmärtää, että istuin mummolassa olohuoneen matolla takan edessä edelleen, enkä ollutkaan Aasiassa isäni luona. Pettymys!

Mummollekin tuli paha mieli ja katumus, että oli ruokkinut mielikuvitusleikkiäni niin. Hän ei ollut ajatellut, että uppoan siihen niin syvälle. Kun se ikävä iski, se iski lujaa. Itkin ja itkin. Mutta onneksi sain käsitellä ikävääni mummoni turvallisessa sylissä.
Näitä kokemuksia minulla oli useita mummon ja vaarin kanssa ja aina he kärsivällisesti pitivät minusta huolta. Selittivät ja silittivät. Ja heistä tulikin minun tärkeimmät aikuiset. Mummo meni vanhemmistanikin tärkeydellään ohi. Ja vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo kolmetoista vuotta, on ikävä häntä kohtaan edelleen suuri. Ajatuskin saa kyyneleet silmiini. Niin turvallinen ja rakastava hän oli.

On tärkeää, että lapsella on turvallinen aikuinen lähellä. Sen ei aina tarvitse olla oma vanhempi, eikä se aina voikaan olla. Mutta että on aikuinen, joka selittää ja sanoittaa tilannetta. Pitää tarvittaessa sylissä ja lohduttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti