Powered By Blogger

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Työn merkitys

Tämä työ voi muistuttaa parhaimmillaan kotona oloa pienen lapsen kanssa. Ja sitähän se onkin, mutta siihen liittyy paljon muutakin. Erilaisia kuskaamisia, esim. lapsi käy tapaamassa vanhempiaan.

Kun taapero eräänä päivänä oli juurikin kotonaan, me vietimme oman perheen kanssa päivää. Koko perhe oli mukana, kun haimme taaperoa kotiin. Kun sanoin autossa, että käyn nyt hänet hakemassa ja muut odottaa täällä, oli se omille lapsillemme ihmetys. Miksi me joudutaan odottaa täällä? Miksei me voida tulla mukaan? Heillä oli varmaan ajatus, että menemme kylään ja juomme kupposet kahvia yhdessä! Heidän isänsä sitten sanoi, että ei kun me odotetaan täällä ja äiti käy.
Myöhemmin kävimme tilannetta läpi, että tämä on äidin työ, eikä mikään kaverisuhde.

Tuntuu jotenkin hassulta, että vaikka asiasta on puhuttu kuinka ja paljon, eivät lapsemme ole ihan sisäistäneet asiaa. He kyllä tajuavat, että lapsi lähtee kohta pois, mutta ehkä kaikki konkretisoituu vasta ekan kerran jälkeen, kun lapsi todella lähtee ja joku uusi tulee tilalle.

Tänään, kun olimme taaperon kanssa lounaalla ja teinit raahautuivat aamupalalle saimme taas hyvää keskustelua aikaan.
Kuopus kysyi, että oletko sä äiti nyt niin kuin töissä? - kun syötin taaperoa.
Vastasin, että kyllä mä olen. Mä olen koko ajan töissä, kun meillä on lapsi. Myös yöllä.
Maksaako joku sulle sitten palkkaa? - kysyi kuopus.
Joo, kyllä mulle maksetaan. Mutta jos mietitään, kuinka paljon teen töitä, ei se palkka ole päätä huimaava.

Ei ropise kultakolikot arkkuun tai kahise setelit tässä työssä. Kyllä lastensuojelutyöhön tarvitaan tietynlaista kutsumusta. Se on monin paikoin kuitenkin raskasta työtä, enimmäkseen henkisesti.

Aiemmassa työssäni lastensuojelussa vanhempien lasten kanssa pidin yhtenä palkkiona sitä, kun näki nuorten asettuvan ja rauhoittuvan. Se oli ehkä se suurin kiitos. Kun joku kehui hyvästä ruoasta (teinien mukaan se usein oli pelkkää p****a) tai jos joku tilasi illaksi tai aamuksi puuroa! Sanoinkin aina, että jos joku haluaa puuroa, sitä keitetään. Niin pieniä ne on ne asiat.
Säännöllinen ruoka oli monille myös ihmetys. Me syödään koko ajan, ne sanoivat. Vaikka syötiin ihan normaalin ruokarytmin mukaisesti. Mutta kylläpä sitten monella paino nousikin, kun ruokaa tuli säännöllisesti.

Silloin omat lapseni kaipasivat minua kotiin, sillä olin usein illat ja viikonloput töissä. Myös minä kaipasin lapsiani, sillä me näimme todella vähän.
Nyt sitten jatkan tätä kutsumustani täällä kotona ja vaikka lapseni eivät ihan ole sisäistäneet koko kuviota, on heistäkin löytynyt se hoivaava puoli. Kuopus usein tykkää hoivata pientä ja autella askareissa. Teini sitten opettaa kaikenlaisia hassunhauskoja juttuja taaperolle, silloin kun nyt sattuu olemaan kotona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti