Työ on taas vienyt mennessään, eikä ehdi haikailla menneitä. Vapaata ehti olla piirun verran vajaat kolme viikkoa. Olisin voinut kyllä lomailla pidempäänkin, mutta kun soitto tuli, kuulosti lapsi siltä, että sopii tähän meidän perheeseen. Joten tässä sitä taas ollaan. Sitä kuinka kauan, on mahdoton sanoa.
Aika on lentänyt muutenkin ihan siivillä ja omien lasten koulu on pian loppumassa. Kesäloma häämöttää ihan nurkan takana ja on kyllä ihana, että lapset saavat ansaitun tauon ja levon koulutyöhön. Molemmat tuntuvat olevan sen tarpeessa.
Ja on kyllä ihan käsittämätöntä, miten aika rientää! Esikoinen onkin sitten syksyllä menossa peruskoulun viimeiselle luokalle. Ihan käsittämätöntä! Vastahan hän oli aivan pikkuinen.
Jos meillä ei olisi näitä pieni hoitolapsia, olisi meno kotona varsin erilaista. Hiljaista, tai ainakin välillä hiljaista. Eri tavalla, kuin näiden pienten kanssa. Ei ainakaan sitä pienten itkua.
Mopoprojekti onkin jo tuossa pihalla ja mopon korjaaminen ja laittelu lievittääkin sitä tuskaa, ettei sitä mopokorttia saa vielä tässä kesällä.
Isoja lapsia. Ja sitten sitä aina miettii kerta toisensa jälkeen, että mitä sitä vanhana alkaisi tekemään? Kuinka pitkään tekee tätä työtä? Tekisikö välillä jotain muuta?
Tässä työssä on jännä sävy. Viihdyn hyvin kotona ja nautinkin eri vuoden ajoista niiden mukaan.
Ja kun talo on tyhjänä hoitolapsista, sitä odottaa ja miettii, että kukahan meille tulee seuraavaksi? Ja kun se puhelin soi, adrenaliini virtaa kehossa ja se alku on jännittävä. Kun lapsi alkaa asettumaan taloksi ja tottuu talon tavoille ja perheenjäseniin, niin sitten alkaakin jo miettiä, että kauankohan tämä lapsi on täällä? Ja sitten koko homma alkaa taas alusta. Ja välillä sitä pohtii, että vieläkö jatkan?
On siis hyviä päiviä ja on sitten niitä huonoja päiviä. Ihan kuten muissakin töissä.
Mutta nyt siis lasketaan kuitenkin niitä viimeisiä koulupäiviä. Ja tiedän, että kun lapset ovat olleet lomalla puolet kesälomasta, alan odottaa jo loman loppumista ja arkeen palaamista. Jossain kohtaa se puolille päiville makaaminen alkaa ottaa kupoliin. Elävät niin eri rytmissä, nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti