Minusta tuli äiti neljätoista vuotta sitten. Miten monta vuotta siitä onkaan! Tuntuu, kuin se olisi ollut eilen, se päivä, jolloin sain lapseni syliini ensimmäisen kerran. Se tunne oli sanoin kuvaamaton, enkä unohda sitä ikinä. Se ei ollut pelkkää onnea, vaan se oli myös pelkoa, sillä alku ei ollut sellainen, kuin olimme kuvitelleet.
Kaikki kääntyi lopulta hyväksi ja pääsimme kotiin. Niin, minusta tuli äiti Aasiassa. Olin kantanut lastani sydämessäni jo pitkään, enemmän kuin sen yhdeksän kuukautta.
Joku toinen nainen synnytti lapseni ja antoi hänelle elämän. Minun tehtäväni on opettaa häntä elämään tätä elämää.
Sain myöhemmin vielä toisenkin lapsen, myöskin Aasiassa. Vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta minut se vei mennessään. Kuljin pitkän tien äitiyteen, enkä vaihtaisi mitään pois.
Lapsena leikin paljon nukeilla. Minulla oli ihanat nukenvaunut ja vauvanukkeja. Leikin äitiä. Suurin haaveeni oli saada perhe ja tulla äidiksi.
Ja se pettymys, kun se ei ollutkaan helppoa. Adoptio on varsin pitkä ja vaiheikas prosessi ja siinä ollaan mitä suurimmassa määrin muiden armoilla. Joku ensin päätää, että kelpaatko adoptiovanhemmaksi. Sitten mietitään kelpaatko kohdemaahan. Keräillään papereita ja mietitään minkälaisia tarpeita lapsella saa olla, jotta kykenen vastaamaan hänen tarpeisiin. Odotetaan vielä lopullista hyväksyntää kohdemaasta. Odotetaan, että joku päättää, kuka lapsi sopii juuri meidän perheeseen. Odotetaan, että joku soittaa ja kertoo minun tulleen äidiksi.
Ja niillä molemmilla kerroilla se joku soitti miehelleni ja kertoi hänen tulleen isäksi.
Ja sitten ihmiset ihmettelevät miksi se odottaminen on niin rankkaa!
Silti koen, että kannatti! Olen saanut lapsiltani paljon ja on ollut ihana seurata heidän kasvua ja kehitystä. Luopumisen tuskaa kehitysvaiheen päättyessä ja innolla kohti seuraavaa kehitysvaihetta.
Lopulta me elämme ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen, vaikka he eivät minun kohdusta syntyneetkään.
Tänään hain esikoisen koulusta. Muistutin, että hän teki minusta äidin ja kuinka rakas hän onkaan<3
Söimme puoliksi herkkupatukan sen kunniaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti