Äitienpäivänä aina mietin omaa äitiyttäni, sekä äitejä, jotka antoi lapsilleni elämän. Olen heistä niin kiitollinen. He antoivat minulle mahdollisuuden tulla äidiksi.
Ei meillä äitienpäivää sen ihmeemmin vietetä, mutta usein on aamupalat tarjolla valmiina ja itse tehty kortti. Pienempänä niitä itsetehtyjä lahjoja oli enemmänkin, mutta enää ei koulussa niihin panosteta näiden isojen lasten osalta. Mutta läsnäolo riittää. Se, että me ollaan yhdessä ja tehdään jotain mukavaa.
Olen palannut jälleen työhön kiinni. Pikkuiruiset varpaat tepottavat jälleen meidän lattioita pitkin.
Eilinen äitienpäivä mietitytti myös hänen vuokseen. Hänen äitinsä oli kotona ilman lastaan. Lähetimme kuitenkin kuvaterveiset. Ja onhan se niin, että ei sitä äitiyttä kukaan ota pois, vaikka lapsi ei kotona olisikaan. Ja tämän toivon jokaisen äidin muistavan sillä hetkellä, kun se elämä kirpaisee.
Pieni lapsi rytmittää siis jälleen meidän arkea. Se kuinka kauan tällä kertaa, jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti