On ollut jotenkin todella kiireistä. Omien lasten menot ennen koulujen loppumista, sekä sitten lainalapsen menot.
Meidän perheen kuviot ovat muutenkin muuttuneet ja puoliso tekee nyt todella paljon töitä ja on pois tästä arjesta. Ei kuitenkaan olla erottu, että sitä ei kannata tässä ajatella.
Kuitenkin se vaikuttaa arkeen niin, että minä hoidan sitten pääosin kodin ja lapset, myös sen lainalapsen.
On myös tapahtumassa muita juttuja, mistä en vielä tohdi kertoa, mutta sekin muuttaa tätä hommaa. Ja sitten ne mun omat jutut, eli opiskelut. On siis ollut paljon pohdintaa, mille kaikelle riittää aikaa ja energiaa? Todennäköisesti tämä setti tulee muuttumaan, mutta vielä meillä pikkuvarpaat tepsuttaa.
Omilla lapsilla alkoi kesäloma ja kuopus onkin sitä mieltä, että koska hänellä on kesäloma, hänen kuuluu vain saada olla ja levätä. Ja koska minulla ei ole päivisin oikein mitään, koska olen vaan kotona, ennätän kyllä tehdä kaikki kotityöt itse, sekä pystyttää hänelle teltan takapihalle, jotta hän pääsee sinne huilaamaan!
Muistutin, että kesälomaa on ainoastaan koulusta, että kotityöt eivät katoa koskaan mihinkään! Meillä on lapsilla omat kotityöt, mitä he tekevät. Ja mitä taas tähän minun lorvehtimiseen tulee, niin teen täällä kotona töitä ihan jokaisena minuuttina vuorokaudesta ja siihen vielä ne kotityöt päälle! Isänsä muistuttikin, ettei tämä ole mikään hotelli tai palvelutalo ja siitä päästiinkin siihen, että pitäisiköhän kuopukselle hakea paikka palvelutalosta? Sellainen paikka, missä hänet hoidettaisiin vuoteeseen kahden hoitajan toimesta?! Ja hän siinä samalla pitelisi iPhonea käsissään ja pelailisi samalla.
No ei vaiskaan, mutta orastava murrosikä nostaa kyllä päätään ja saa suusta (lapsen suusta siis) lipsahtelemaan jos vaikka mitä kummallista! Ihan ei aina meinaa oma huumori riittää, vaikka monesti sitten jälkeenpäin kuitenkin naurattaa. Että jos alan näyttää loppukesästä harmaahapsiselta mummolta, niin vetelehtivä murrosikä sen on saanut aikaan.
Että jännä nähdä, kuinka loman tarpeessa olen tämän lasten loman jälkeen? Hyvä puoli heidän iässään on se, että teinithän elävät jo ihan tutkimusten mukaan pari vuotta nuudeleilla ja sitä meilläkin tapahtuu. Joten minun ei tarvitse ottaa huolta ruoka-asioista. Kunhan on kerran päivässä normi päivällinen, muuten tekevät itse itselleen evästä ja useinhan se on sitä nuudelia. Katson vaan, että sitä on kaapissa riittävästi, etteivät teinit kuole nälkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti