Loma on vietetty ja lapsi palasi takaisin. Ja hyvin pian näytti taas siltä, kuin hän ei olisi pois ollutkaan. Arki jatkuu siitä, mihin se ennen lomaa jäi.
Ja arki on alkanut täytenä heti.
On päiviä, jolloin nautin kovasti olostani. Laitan lapsen unille ja katson jonkun sarjan boksilta hyvällä omalla tunnolla. Saan katsoa telkkaria päivällä. Enpä sitä juurikaan ehdi yleensä tuijotella, joten siksikin se tuntuu niin ihanalta.
Sitten on taas niitä päiviä, kuten tänään, että hiki päässä saa tehdä hommia jo heti herättyä. Ei oikein tiedä mistä alottaisi ja missä järjestyksessä etenisi.
Meillä on koira sairastellut. Tassu on kipeänä ja sitä on käytetty lääkärissä, kun on vielä kasvuiässäkin. Se sai lääkekuurin ja remmilenkki ohjeistuksen. Ja nuoresta koirasta kun on kyse, virtaa riittää muillekin jaettavaksi, kun ei pääse leikkimään ja riehumaan kunnolla.
Koiralle paukahti myös ekat juoksut tähän samaan syssyyn. Veritahroja siellä täällä. Joten marssin kauppaan ja ostin sille housut. Rullasin matot pois ja pesin lattiat.
Olin myös niin kiltti mami, että annoin sille viikonloppuna ison luun, kun on niin vähän puuhaa. Iso poron selkäranka! Ja kyllä riitti pitkäksi aikaa tekemistä.
Se selkäranka taisi vaikuttaa koiran vatsantoimintoja edistävästi. Sillä eilen kaupasta tultuamme, haistelin, että täällä haisee kummalle! Ja syy löytyi sitten kodinhoitohuoneesta ja sitä itseä siellä oli. Ja koska koiralla oli ne juoksuhousutkin jalassa, huomasin niiden olevan hieman housunpuntista märät. Ja paskakasa oli myös siellä. Taas pestiin lattiat!
Ja sitten koitti tämä aamu. Heräsin hyväntuulisena pienen kanssa. Ihmettelin aikaisin aamulla, kun isäntä oli siirtynyt olkkariin nukkumaan. Eihän se pieni niin paljon yöllä äännellyt?
Nousin ylös ja näin lapun keittiön pöydällä. Isäntä oli yöllä herännyt koiran kuljeskeluun ja avannut makuuhuoneen oven. Paskanhaju oli tulvahtanut kuin seinä vastaan. Sitä oli joka puolella. Hän oli pessyt niitä yöllä ja loppuyön torkkunut sohvalla koiraa tarkkaillen. Oli myös lappuun jätetty viesti, että lattiat pitää pestä kunnolla.
Siinä sitä ihmettelin pieni sylissä, kun kuopus pölähti paikalle kulmat rutussa tivaamaan jotain matikan asiaa. Hän tiuski, että hänellä on koe tänään, eikä hän osaa. Sanoin, että hänellä oli kolme päivää aikaa kysyä isiltä asiaa. Mutta hänpä päätti kysyä minulta nyt aamulla. Yritin selittää pinna samalla kiristyen. Hän otti kirjan ja meni omaan huoneeseen. Painelin hetken päästä perässä, sillä kuulin taas jonkun tubettajan äänen puhelimesta. Kehotin keskittymään siihen kirjaan ja nappasin kännykän keittiöön.
Sain pienen aamupesut tehtyä ja puuron syötettyä ja ennen omaa aamukahviani pesin ne lattiat.
Kuopus kiukutteli kulmat rutussa ja omaan harmitukseensa nojaten päätti kävellä kouluun pyöräilyn sijasta. Sanoin että ihan sama millä menet, kunhan menet.
Hänen lähdettyä laitoin pienen leikkimään lattialle ja kaadoin kahvia mukiin. Istuin sen ja aamulehden äärellä, kun esikoinen tuli keittiöön. Hiljaa hymyillen hän istui seurakseni. Kertoi heränneensä jo hyvissä ajoin.
En ihmettele, kyllä sitä ääntä taisi taas aamulla olla, mutta ei hän kertonut, että olisimme häntä häirinneet. Söimme aamupalaa yhdessä ja sitten hän jo riensi kouluun.
Itse siirryin siitä hetken päästä pistämään pientä aamu-unille ja ulkoiluttamaan vatsakipuista koiraa, joka ei sitten enää tehnytkään mitään. Lykin rattaita auraamattomalla tiellä hammasta purren, sillä niitä sai ihan tosissaan työntää.
Lapsi nukahti ja tulin koiran kanssa sisään. Puin sille pestyt housut jalkaan ja kehotin sitäkin omalle paikalle lepäämään.
Pesukone pyörii jo toista kertaa tänään ja muutama on vielä edessä. Keitin itselleni teetä ja odotan, että aamuhiki kuivuu ihoon.
Mikä maanantaiaamu! Yksi huonoimmista, mutta tästä taas selvitään.
Kalenteri on täynnä koko kevään ja sitä yritetään synkronoida koko perheen kanssa niin, että jokainen pääsisi menoihinsa. Tälle keväälle mahtuu päällekkäisyyksiä ja kovasti on mietinnässä, että kuka tinkii menoistaan, vai miten asiat hoidetaan?
Tämä vuosi on alkanut vauhdikkaasti ja vaikka sivut on tälle vuodelle vielä tyhjät, niin esikirjoituksia siellä on. Saa nähdä mihin elämä meitä kuljettaa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti