Joulu merkitsi paljon, kun lapset olivat pieniä ja heidän jännitys oli käsin kosketeltavaa.
Kun lapset kasvoivat, joulukin muutti muotoaan.
Olen vuosia järjestänyt sukujouluja ja ollut niihin melkoisen kyllästynyt jo muutaman vuoden.
Kuitenkin koko perhe on aina halunnut olla jouluna kotona.
Pari vuotta olen puhunut, että muutos voisi olla kiva. Kesällä sitten teimme päätöksen lähteä jouluksi lämpimään ja kokeilemaan miltä se tuntuu. Ja sen voimalla jaksoin hienosti myös marraskuun synkkyyden.
Olen nauttinut jokaisesta hetkestä, enkä kaipaa joulustressiä lainkaan. Esikoinen olisi halunnut olla kyllä lomalla, mutta olla aaton kotona, kuopus taas ei.
Se mistä olen iloinen on se, että uskalsin tehdä päätöksen rikkoa perinteitä. Ettei minun ole mikään pakko kärvistellä joulua kotona. Tai kestitä ketään. Voisin jatkossakin viettää kaikki joulut muualla, mutta katsotaan mitä tapahtuu ensi jouluna? Voi olla, että ollaan kotona, tai sitten jossain muualla!
En kuitenkaan inhoa joulua itsessään. Siinä on paljon kivoja juttuja. Mutta se saa muuttua elämäntilanteen mukaan. Ei ole pakko tehdä niin kuin on aina tehty!
Hyvää joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta 2019!
Ollaan rohkeita ja eletään elämää omin askelin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti