Meidän lapset ovat myös ottaneet tulokkaan hyvin vastaan ja kyllähän pieni vie huomion ja omia lapsiamme hymyilyttää. Nuorempi heistä leikkii mielellään lapsen kanssa ja on polleana hetkellisestä isoveljen roolistaan.
Teini on etäisempi, mutta välillä käsi käy pienen hiuksissa hellästi paijaten, ihan ohimennen. Ruokapäydässä teinillä on leveä hymy kasvoilla ja sydämen kuvat silmissä, kun hän katsoo pienen syömistä.
Teini ei ole herännyt edes yöllä pienen itkuun, mutta nuorempi tuli minua viime yönä herättämään, että sillä on varmaankin joku hätä?!
Hätä on se, jos tutti on hukassa. Kiittelin lastani kauniisti huolenpidosta ja kehotin takaisin nukkumaan. Minä hoidan kyllä tästä eteenpäin.
Pieni työllistää minut täysin.
Pieni oli hetken tapaamassa omiaan ja me olimme oman perheen kesken. Tuntui heti hiljaiselta. Juttelin lasteni kanssa. Miltä nyt tuntuu? -kysyin.
Eipä paljon miltään, vastasi teini. Ei ole elämä paljon muuttunut. Heidän mielestään ei ole isoa muutosta, jos talossa on yhtä-äkkiä taapero!!
Mietimme sitä, että tämä työ on vaan hetkellistä hoivaamista. Että pienet varpaat eivät ole tulleet jäädäkseen. Pienet varpaat jatkavat matkaa eteenpäin ja saavat meiltä pienen pisaran elämäänsä.
Tuntuu, että rakkaus omiani kohtaan vain lisääntyy. Sitä rutistaa piirun verran kovemmin ja muistaa sanoa, kuinka rakkaita he ovat.
Olen iloinen, että voimme lastemme kanssa jutella kaikista maailman asioista ja kuopuksella tulikin mieleen myös ne omat taustat. Siitäkin me juttelimme. He ovat tulleet jäädäkseen ja ovat meidän omia lapsia. Ja silti voimme myös auttaa toisia lapsia hetken.
Olipa mukava löytää blogisi, samaa työtä tekevänä sitä on niin mukava lukea muidenkin kuulumisia ja arkea!!
VastaaPoistaKiitos! Tervetuloa lukemaan!
VastaaPoista